Soundi 08/2017 / Antti Luukkanen

"Jyväskyläläinen Rajuilma ei ehkä suosiossa saavuttanut keskivertomenestyjän tasoa tunnetuimmillaan 1980-luvulla, mutta sen historia kyllä ansaitsee tulla kerrotuksi.

Rajuilma oli yhtäaikaa sekä väliinputoaja, uudisraivaaja että amatöörimäinen porukka alkoholiin ja naisiin viehtyneitä nuoria miehiä, joille musiikki oli tekosyy päästä nauttimaan sen tuomista etuuksista. Eli alkoholista ja naisista.

Bändin tunnetuin biisi, häkellyttävän tehokas ja mauttomuudessaan nerokkaan ja sietämättömän väliin osuva Naidaan oli varmasti se, josta Rajuilma muistetaan. Kiimaisella vimmalla keulinut biisi jäi näkyvyydestään huolimatta pikkuhitiksi, joita suomikasarin fanaatikot nyt kaivavat nostalgian nälässään YouTubesta pikku kaljapäissään.

Juho Hämäläisen tallentama historiikki kertaa perusasiat, jotka tällä kertaa ovat vain ohuesti musiikillisia. Kirjoittaja on oikeassa siinä, että suomeksi laulanut heavy rock -bändi oli aikaansa edellä. Miksi se jäi melkeimpä lähtötelineisiin, oli lähes kokonaan bändin omaa syytä.

Päihde- ja sekoilusaagana Rautaratsun selässä on jossain Spinal Tapin ja The Dirtin välimaastossa. Vaikka loppu on traaginen, ei naurultakaan voi välttyä. Etenkin raportit Ruotsin-kiertueelta ovat absurdeja, mutta aikaansa nähden myös tavanomaisia. Ehkä ihan esitetyn kaltaista kulttuurivaihto ei tuolloinkaan normaalisti silti ollut.

Rajuilman musiikkia pystyy tänä päivänä kuuntelemaan hyvin pienissä annoksissa. Rautaratsun selässä sen sijaan tuli ahmittua hotkien. Kirja toimii sekä paikallishistoriana, ajankuvana, suomalaisen metallin viitekehyksen määrittäjänä että toki yksittäisenä bändihistoriikkina."